Viime vuosina monet rakennusalumiinin valmistajat markkinoilla ovat kehittyneet nopeasti. Alumiiniprofiilien tuotantokustannusten vähentämiseksi, voittojen ja tuotannon lisäämiseksi monet valmistajat tuottavat kuitenkin alumiiniseosprofiileja, jotka eivät täytä kansallisia standardeja ja joiden laatu on huonompi. Markkinoilla valittaessa meidän on arvioitava laatua useista näkökohdista, kuten pinnan oksidikalvosta ja rakennusalumiiniprofiilien paksuudesta.
Yleisesti käytettyjä menetelmiä arkkitehtonisten alumiiniprofiilien pintakäsittelyssä ovat anodisointi, pieni määrä elektroforeettista maalausta ja sähköstaattista ruiskutusta. Kotimaiset anodisointilaitteet ovat myös erittäin monimutkaisia, ja niissä on muodollisia kotimaisia ja tuotuja anodisointilinjoja. Laiteteknologian vaihtelevasta tasosta johtuen valmistetun alumiinin pinnalla olevan eloksoidun kalvon laatu vaihtelee suuresti. Oksidikalvon paksuus on suhteessa hapetusajan pituuteen. Mitä paksumpi kalvo, sitä pidempi hapetusaika ja sitä korkeammat kustannukset. Jos oksidikalvon paksuus on liian ohut, alumiiniseosprofiilien korroosionkestävyys ja käyttöikä laskee huomattavasti. Jotkut valmistajat hapettavat vain 6 % μ Vain järjettömiä ja harhaanjohtavia käyttäjiä. Kansallinen standardi edellyttää oksidikalvoa vähintään 10 μ:n yläpuolella m, yleensä 12 μ:n sisällä. Alumiiniprofiilien rakentamiseen on olemassa kaksi muuta käsittelymenetelmää: toinen on levittää hapettuneelle pinnalle maalikerros, jota kutsutaan elektroforeettiseksi maaliksi, jolla on tärkeä tarkoitus parantaa hapon ja alkalin kestävyyttä. Toinen on sähköstaattinen ruiskutuspintakäsittely, jolla voidaan ruiskuttaa hartsia (jauhemainen) ja fluorihiilivetyä (neste) ja saada kymmeniä värejä. Ensisijainen etu on se, että alumiiniprofiileissa on enemmän värejä, kauniita ja paranneltuja hapon- ja alkalinkestävyyttä. Muihin yleisiin käsittelymenetelmiin verrattuna fluorihiiliruiskulla on korkeampi hinta.
"Ohutmateriaalisten" alumiinimateriaalien ilmiö alumiiniseosprofiilien rakennusmarkkinoilla on monimutkainen syistään. Etäältä, alkuvuosina, ennen kuin asiaankuuluvat kansalliset standardit otettiin käyttöön, jotkut pienet alumiinin tuotantoyritykset toivat "ohuita materiaaleja" alumiiniteollisuuteen saadakseen enemmän etuja, koska he olivat urakehityksen alkuvaiheessa. Alumiiniprofiiliteollisuuden kehittyessä ja asiaankuuluvien kansallisten ammattistandardien jatkuvan käyttöönoton myötä jotkut kehityksen aloittaneet yritykset ovat alkaneet "päivittää ja korvata" tuotteitaan luopuen vähitellen "ohuiden materiaalien" tuotannosta. Mutta nyt on edelleen joitain yrityksiä, jotka harjoittavat "ohuiden materiaalien" tuotantoa. Sekä "ohuen materiaalin" että "paksun materiaalin" läsnäollessa alumiiniprofiilituotteet ovat sekamarkkinoiden muodossa. Alumiiniprofiilien seinämän paksuus on yleensä suurempi tai yhtä suuri kuin 1,2 mm rakennustyyppisillä alumiiniprofiileilla, ja korkealaatuisten rakennustyyppisten alumiiniprofiilien putken seinämän tulee olla vähintään 1,4 mm. Siksi seinämän paksuus on suorin ja ilmeisin tapa määrittää alumiiniprofiilien laatu. Rakennuksen alumiiniprofiilien laatu voi vaikuttaa suoraan ovien ja ikkunoiden käyttöikään, toimivuuteen ja turvallisuuteen käytön aikana. Nämä kaksi kohtaa ovat siis tärkeitä vinkkejä todellisten alumiiniseosprofiilien laadun ymmärtämiseksi.
